Finaali lähestyy ja kilpailuhenkisyys kasvaa, vai kasvaako?

Lokakuu tuli että hujahti ja Fitnessmalli-kilpailu on loppusuoralla. Ollaan tyttöjen kanssa nähty monta kertaa kesän aikana ja tehty yhdessä kaikkea kivaa. Tuntuu että vasta oltiin Vantaalla semifinaaleissa ja kiljuttiin yhdessä pukkarissa kun oltiin kuultu finaaliin pääsystä. Enpä osannut silloin vielä edes aavistaa, kuinka hienojen ihmisten keskellä sitä kiljuinkaan. 😀
FB_IMG_1466345259107
Kuva ensimmäisistä koreotreeneistä,  onko siitä oikeasti jo kohta 4 kuukautta?

Itse en ole luonteenpiirteeltäni kovinkaan kilpailuhenkinen. Tämän kilpailun voittaminen on kuitenkin ollut unelmani jo niin monta vuotta, että tottakai haluan voittaa. Mielestäni ei ole oikein järkeä osallistua mihinkään tällaiseen, jos ei halua tai usko itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa. Hain tähän kilpailuun ensimmäisen kerran jo 2013, mutta en päässyt semifinaaleihin asti. Taaksepäin tuota aikaa katsoessani olen ihan tyytyväinen etten silloin vielä päässyt kilpailuun mukaan. Nyt ajan myötä koen olevani niin henkisesti kuin fyysisestikin niin sanotusti vahvempi ja sitä kautta myös valmiimpi tähän kilpailuun. Ajoituksena kilpailuun pääsy oli mielestäni mitä parhain, sillä uskon myös koulutuksestani saadun tietotaidon sekä valmiuteni työelämään antaneen minulle itsevarmuutta sekä lisänneen motivaatiotani.

Olen tässä koittanut miettiä lopputulemaa, sitä mikä se tulee olemaan. Haluan kovasti voittaa, sillä tämä on ollut unelmani niin kauan kun muistan. Voin kuitenkin sanoa, että tulen olemaan vilpittömästi onnellinen myös jonkun toisen voitosta. Se tyttö joka I Love Me -messuilla saa Fitnessmalli 2016 -tittelin, on sen täysin ansainnut ja haluan olla sen ihmisen vierellä onnittelemassa häntä saavutuksestaan. Ilonkyyneleet tulee joka tapauksessa, oli voittaja kuka hyvänsä<3

 

14571999_10157592335305584_1788269123_o

Viime sunnuntaina oltiin Lahen parhalla salilla eli Kuntokeskus K&M:llä treenaamassa Johanna Koskisen ja Sampo Kirjovaaran johdolla!

 

Jotkut kaverit ja läheiset on tiedustellut useaan otteeseen sitä, onko kilpailuhenkisyys kasvanut niin, että se alkaisi näkymään porukan yhteishengessä. Mehän ollaan todella heterogeeninen ryhmä, ollaan eri-ikäisiä ja hyvin eri elämäntilanteissa. Silti elämäntavat ja tietenkin sama tavoite yhdistää meitä. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta tavallaan vasta tässä syksyllä kun joku mainitsi, että haluaa voittaa, ajattelin mielessäni  että niin tosiaan, toi tavoittelee ihan samaa palkintoa kun minä. Olemme kaikki hyvin erilaisia ja ryhmässä on enemmän ja vähemmän kilpailuhenkistä porukkaa. Haluaisin kuitenkin puhua kilpailuhenkisyydestä vain positiivisessa sävyssä, koska kilpailuhenkisyyden negatiivista puolta ei ole tullut millään tavalla esille tässä porukassa.

 

14600587_10157592332640584_710834892_o

Jalkaprässitiimi: Henna, Marissa ja minä

 

Ei voiton tahtominen, kilpailuhenkisyys tai iso motivaatio voittoon vaadi kilpailuhenkisyyden negatiivisia puolia kuten toisen epäonnistumisen iloa, varjoon jättämistä tai toisen väheksymistä ylipäätään. Koko kilpailun läpi olemme yhdessä kannustaneet toisiamme ja oltu aidosti onnellisia toisten saavutuksista.  Kesän aikana olen myös huomannut sen, miten oikeat ihmiset valikoituivat kilpailun finaaliin, kaikki on paikkansa ansainnut.

 

14585789_10157592334910584_802569846_o

Marissa kannustaa ja somettaa!<3:D

 

Oli lopputulema mikä hyvänsä niin fiilikset tulevat olemaan joka tapauksessa hyvin ristiriitaiset. Aiemmin kesällä finaalia ajatellessani vatsanpohjassa nipisteli ja mielen täytti innokas ja odottava fiilis. Nyt kun finaali alkaa todenteolla lähestyä niin näiden tunteiden lisäksi on tullut haikeus, haikeus siitä että kilpailu loppuu. Olen saanut monta uutta ystävää tämän matkan aikana, enkä voisi olla tyytyväisempi luomiini ystävyyssuhteisiin. Innolla kuitenkin odotan finaalia ja sitä, että päästään vetämään meidän hieno show porukalla viimeistä kertaa.

-E

 

Ilmianna asiaton kirjoitus

Jätä kommentti kirjoitukseen